”Aina ennen raveja tehtiin vekseli, jotta saatiin rahaa palkintoihin ja vaihtokassoihin” – Oulun alueen hevosystävien rivit järjestäytyivät sata vuotta sitten

Äimäraution ravitoimintaa pyörittävä Pohjolan Hevosystävät ry perustettiin sata vuotta sitten. Tänään itsenäisyyspäivänä raviseura juhlii tasavuotista taivaltaan työn merkeissä.

Vuonna 1922 laaditussa Pohjolan Hevosystävät ry:n perustamisasiakirjassa kuvattiin yhdistyksen tarkoitukseksi ja toiminnan laaduksi: ”koota hevoskasvattajat ja asian harrastajat Oulun läänissä Kajaanin kihlakuntaa lukuun ottamatta yhteiseen toimintaan hevoskasvatuksen ja jalostuksen kohottamiseksi ja edistämiseksi panemalla toimeen kilpa-ajoja”. Pohjolan Hevosystävät ry:n ensimmäinen puheenjohtaja oli maanviljelijä Heikki Koskela.

Ihmisen uskollisen työ- ja harrastuskumppanin hevosen nopeudella kilvoittelu on perua ammoisista ajoista. Syrjäisessä Suomessakin on mitelty hevosten paremmuutta vuosisatojen ajan. Maamme ensimmäiset viralliset ravit ajettiin Turussa Aurajoen jäällä 1817. Åbo Allmänna Tidningin ilmoituksessa kutsuttiin hevosihmisiä ”elvyttämään muinaisaikoihin periytyvää huvia”.

Myös Oulussa järjestettiin jo 1800-luvulla epävirallisia kilvanajoja, milloin maantiellä, milloin jäällä. Toisinaan taas karautettiin kirkosta palatessa kilpaa kotia kohti.

1882 tuolloin vielä nimeämättömän oululaisen hevosseuran kokouksessa kirjattiin ylös tarve omasta raviradasta. Tarve kiteytyi konkretiaksi 114 vuotta sitten, kun Ouluun rakennettiin ravirata niille samoille sijoille, joilla se tänäkin päivänä vaikuttaa. Äimäraution ensimmäiset ravit järjestettiin 25. elokuuta 1908.

Suomenhevosen kantakirja oli avattu vuotta aiemmin. Sen avulla pyrittiin vahvistamaan kotimaisen rodun asemaa ja vaalimaan kukoistukseen puhjennutta kansallisaatetta. Äimäraution raviradan synty ajoittui otolliseen ja isänmaalliseen aikaan.

Valtakunnan ensimmäinen suomenhevosen kantakirjaus tehtiin Iissä. Ori Ukonpoika pääsi kirjoihin, vaikka jalostuslautakunta sitä heikosta selästä ja heiluvista liikkeistä moitiskelikin.

Sota-aikana kansakunta ja suomenhevoset keskittivät tarmonsa kaviouran ulkopuolisiin taistoihin. Maan tarpeisiin pakkolunastettiin hevosia, mutta sotasankarit eivät silti hylänneet kilvanajoja. Siellä missä ruuti ei kärynnyt, mielen piristykseksi järjestettiin pienimuotoisia raveja.

Ankara sota-aika katkaisi Äimäraution kilpailutoiminnan ja vaati raskaan veronsa niin ravureiden kuin hevosseuran jäsenten osalta. Peräänantamattomuutta osoittaen Pohjolan Hevosystävät järjesti raveja Äimärautiolla heti sodan jälkeen 1945.

Raviurheilun taloudelliseksi mahdollistajaksi tuli Runebergin päivänä 94 vuotta sitten totopeli. Äimärautiolle totohuuma saapui vasta vuonna 1950. Radan ensimmäisissä totoraveissa pelattiin parituhatpäisen yleisön voimin ajan oloihin muhkea 146 000 markan vaihto.

Ravilähtöjen ohessa yleisölle tarjottiin Äimärautiolla myös muunlaista viihdettä. Ohjelmassa oli hevosen ja poron välinen haasteajo, laukka- ja estelähtöjä, moottoripyöräkisoja sekä hiihtoratsastusta.

Kassaansa Pohjolan Hevosystävät kartutti ravitulojen lisäksi organisoimalla puunkeräystä ja ostamalla siitoskäyttöön ori Rahvon. Oulunlahdessa palveluksiaan tarjonneen Rahvon astutusmaksu oli 2 000 markkaa ja kymmenen kiloa kauroja.

Oulun ensimmäiset Kuninkuusravit käytiin 1954. Suurtapahtuman järjestelyt onnistuivat hyvin, ja Pohjolan Hevosystävät saavutti valtakunnallista mainetta. Yleisöä saapui radan varteen kahden päivän aikana 15 000 henkeä.

Äimäraution luottamustehtävä Kuninkuusravien järjestäjänä sai jatkoa vuosina 1969, 1981, 1994 ja 2010. Oulun seuraavat kuninkuusajot ovat edessä 2025.

Lämminverikasvatus käynnistyi maassamme 1958, kun neuvostoliittolaiset luovuttivat ravien ystävälle presidentti Urho Kekkoselle YYA-aikakauden hengessä rodun edustajia. Äimäraution ovaalilla kiisi ensimmäinen lämminverinen vuonna 1961.

Kilpailutoiminta vilkastui alati. Siinä missä alkuvuosikymmeninä Äimärautiolla ravattiin vain joitakin kertoja vuodessa, kilpailupäivien määrä nousi 1970-luvulla jo kohti nykyistä noin kolmeakymmentä per vuosi. Lajin suosio kasvoi räjähdysmäisesti.

Pohjolan Hevosystävien toiminnassa 1960-luvulta lähtien mukana vaikuttanut Juhani Uusialho kertoo 1970-luvun olleen Äimärautiolla vielä kädestä suuhun elämistä.

”Into oli kova, mutta seuralla ei ollut pääomia. Aina ennen raveja tehtiin vekseli, jotta saatiin rahaa palkintoihin ja vaihtokassoihin. Ravien tuotoilla hoidettiin sitten vekseli pois.”

Äimäraution näköalapaikoilla pitkän päivätyön tehnyt Markku Nisula muistelee 1980-luvun olleen nousukiidon aikaa.

”Silloin mentiin lujaa. Lihavia vuosia riitti vuosikymmenen loppuun asti. Sitten lama tuli raveihin parin vuoden viiveellä muuhun yhteiskuntaan nähden.”

Äimäraution ja Oulun kaupungin väliset suhteet ovat olleet kautta vuosikymmenten hyvällä tolalla. Yksi tärkeistä sillanrakentajista oli Äimäraution taannoinen toiminnanjohtaja Martti Lindström.

”Martti osasi käsitellä kaupungin väkeä. Erään kerran hän kutsui kaupungin silmäätekeviä raveihin. Martti syötti ja juotti vieraat hyvin. Vanhassa katsomossa oli vain puusee, ja sinne oli vaikea kulkea. Kaupungin porukka huomasi näin konkreettisesti palvelutason vajavaisuuden, ja seuraavana vuonna Äimärautiolla olikin uusi yleisövessa”, Nisula hymyilee.

Raveihin myönteisesti suhtautuneita avainhenkilöitä kaupungin puolella olivat kaupunginjohtaja Paavo Korhonen ja sosiaali- ja terveystoimen johtaja Pekka Moilanen.

Äimäraution pitkän historian voimahahmoihin lukeutuu loppuvuodesta 2003 äkillisesti menehtynyt toiminnanjohtaja Olli Koskela. Hän luotsasi Äimärautiota yli kahdenkymmenen vuoden ajan.

Koskela oli myös käytännön raviurheilija. Hänen kasvatteihin kuuluu Suur-Hollola-ajon kakkonen Roscoe Pacific, joka on yksi itsenäisyyspäivän juhlaravien nimikkohevosista.

”Olli piti talouden aisoissa, eikä vauhtisokeus päässyt iskemään hulluina vuosinakaan. Olli eli yhdistykselle, ja hänellä riitti ideoita sekä tarmokkuutta niiden toteuttamiseen. Olli oli vaativa esimies, ja me teimme hänen alaisuudessaan ankarasti töitä. Esimerkiksi vuoden 1994 Kuninkuusraveihin painoimme päivät töitä ja olimme illat talkoissa. Olli oli vahva persoona, ja häntä joko rakastettiin tai sitten häntä vihattiin”, Nisula juttelee.

Suomen vanhimman raviradan Äimäraution historian varrelle mahtuu 1990-luvun laman ohella muitakin mutkia. Näistä viimeisin oli helmikuussa 2018 osan katsomosta ja toimitilat täysin tuhonnut tulipalo.

Tämäkään ei lannistanut Oulun alueen hevosväkeä, vaan tuhkasta nousi uusi uljas Äimärautio. Ravitoiminta jatkui onnettomuudesta huolimatta lähes keskeytyksettä.

Pohjolan Hevosystävien juhlavuoden 2022 ohjelmaan ovat kuuluneet valokuvanäyttely, luentoja ja alueen ravimenestyjien muistelua – sekä tietenkin hyvää arkea laadukkaiden ravitapahtumien muodossa.

Ylempi kuva: Äimäraution ravirataa aikoinaan luotsannut Martti Lindström kehitteli Oulun kaksipäiväisen Pohjola Grand Prix -konseptin. Kuva on otettu tapahtuman ja koko lajin kultakaudella 1970-luvulla, jolloin lehterit tapasivat pullistella porukkaa. Kuva: Äimäraution arkisto

Artikkeli on julkaistu alunperin Kalevassa keväällä 2022. Tekstit: Antti Pylkkänen