Pohjolan Hevosystävät ry 100 vuotta: Amerikkalaisori At Risk kohahdutti kolmevuotiaana

Itsenäisyyspäivänä järjestettävien Pohjolan Hevosystävät ry:n 100-vuotisjuhlaravien lähdöt on nimetty Oulun alueen takavuosien tähtiravurien mukaan. Ravien alla esitellään nimikkolähtöjensä sankarihevosia. Artikkelit on julkaistu alunperin Kalevassa keväällä 2020. Tekstit: Antti Pylkkänen.

Vuonna 1979 maailma pidätteli hengitystään. Harrisburgissa oli sattunut tuomiopäivän pasuunat pauhaamaan saanut ydinvoimalaturma. Vahinko johti tehtaan reaktorin sydämen osittaiseen sulamiseen.

Tuossa Pennsylvanian osavaltion pääkaupungissa oli kaksi vuotta aiemmin nähnyt päivänvalon ravuri nimeltään At Risk. Onnettomuuden aikaan varsa oli jo siirtynyt turvallisen välimatkan päähän Suomeen. Uudessa kotimaassaan ori olisi sulattava raviharrastajien sydämet kokonaan.

Suomeen At Riskin hankki kuuluisa ravivalmentaja ja hevoskauppias Jan-Erik Nygård. Ori ei ollut ajan oloihin ja rahan arvoon suhteutettuna halpa – 20 000 dollaria -, ja myytäessä eteenpäin se oli vieläkin tyyriimpi. Nygård kauppasi At Riskin oulunsalolaiselle Esko Hahtoselle, joka oli raveista innostunut varatuomari ja Tervaleijonistaan tunnetun Merijalin makeistehtaan omistaja Eero Hahtosen poika.

Nyttemmin jo edesmennyt Hahtonen vei Amerikan ihmeensä oululaistreenari Esa Vasalan hoiviin. Varsa pääsi näyttämään vauhtivarojaan jo 2-vuotiaana Äimärautiolla. Kauden ainoa kisa toi voiton ja antoi esimakua siitä, mitä tuleman pitää.

Hahtonen huomasi, että ori oli liian lahjakas pohjoisessa pidettäväksi. Isommat apajat odottivat etelässä, ja niin At Risk lähti kohti Pekka Korven Forssan tallia.

Oriin uusi hoitaja Anne Liirre-Perheenniemi ihastui tulokkaan rauhallisuuteen. Siinä missä kotimaisen jalostuksen edustajat tapasivat tampata levottomasti tallin käytävillä, At Risk seisoi valjastettaessa kuin patsas.

Korven treenausmetodeja myötäillen, At Risk sai rutkasti liikettä, mutta vauhdit olivat maltillisia.
Liirre-Perheenniemi kysyi valmentajalta, että miltä At Risk harjoituksissa vaikutti? ”Ei kummoiselta”, kuului vastaus.

Debyytti Korven väreistä oli ajankohtainen maan pääradalla Vermossa keväällä 41 vuotta sitten. Hoitaja ei kohdistanut suojattiinsa suuria odotuksia, vaikka ori lupauksen maineessa pohjoisesta saapuikin.

Yllätys oli Liirre-Perheenniemelle mojova, kun At Risk voitti ylivoimaisesti ja latasi lyhyellä matkalla 3-vuotiaiden Suomen ennätystä sivunneen haamutuloksen 15,8. Kuningatar Charme Asserdal ylsi samana päivänä omassa lähdössään aikaan 16,8.

”Tähti on syttynyt”, ylisti Hevosurheilu-lehden otsikko. Ja häikäisevänä tuo tähti tuikkikin. At Risk voitti 16 ensimmäistä kisaansa, ja oriista kohistiin sen synnyinmaassa saakka. At Risk oli ilmiö.

Myös hoitaja sai huomiota hevosen ihailijoilta joulukorttien ja nimikirjoituspyyntöjen muodossa. Liirre-Perheenniemi ei ollut parrasvalojen perään, kuten ei ollut omistaja Hahtonenkaan. Kun At Riskin ympärille kerääntyi aina voittoisan kisan jälkeen sankka juhlijalauma, Hahtonen tarkkaili tilannetta kehän ulommaisena.

Lennokkaasti etujalkojaan viskova vauhtimylly käänsi myös ostajien päät. Ennen erästä Åbyn radalla ravattua lähtöä Liirre-Perheenniemi sai tehtäväkseen välittää miljoonan kruunun ostotarjouksen Hahtoselle. Varatuomari kuittasi ytimekkäästi: ”Ori ei ole kaupan”, ja sulki puhelimensa.

Tappioton At Risk matkasi kolmevuotiskauden lähestyessä loppuaan Kööpenhaminaan kohdatakseen maanosan parhaimmiston. Ori voitti kisan karsinnan, mutta finaalissa tuli uran ensimmäinen häviö. Tappiota enemmän Liirre-Perheenniemeä huolestutti oria vaivannut ilkeä yskä.

Tauti ei ollut hellittääkseen. Tapausta tutkivat maan pätevimmät eläinlääkärit. At Riskin tarpeita varten kustomoitiin sen karsinaan ilmanvaihtokanavat, mutta yskä ei ymmärtänyt pysyä poissa. At Risk sai toipua rauhassa. Kilpailemisen sijaan ori teki tuttavuutta tammojen kanssa. Kultaisella sukupuulla varustettu superlahjakkuus oli haluttu sulhanen.

Nelivuotiskausi meni sairastelun jättämien jälkien vuoksi alakanttiin. Oriista alettiin puhua entisenä lupauksena, mutta At Risk näytti 5-vuotiaana vielä suuruutensa.

Ori lähti kevään perinteiseen suurkatselmukseen Killerin Eliittiin altavastaajana. Kaikkien huulilla oli uusi pikakiitäjä, Keystone Patriot. At Risk seurasi suosikkia matkalla ja iski tästä kalkkiviivoilla ohi. Liirre-Perheenniemi muistaa selostajalegenda Markku Heikkilänkin häkeltyneen yllättävästä käänteestä: ”Maalissa voittajana Keyst… At Risk!”.

Eliitin ykkönen lunasti paikan Pohjoismaiden suurimpaan ravikisaan, Tukholman Elitloppetiin. At Risk selvisi karsintansa nelosena finaaliin, missä tyytyminen oli kuudenteen sijaan. Jälleen oli kotiinviemisinä huonoja uutisia. Ori oli loukannut loppukisassa jalkaansa.

Tästä takaiskusta At Risk ei toipunut enää ennalleen. Edessä oli lähes kahden vuoden kilpailutauko. Ori muutti Hahtosen toiseksi luottovalmentajaksi nousseen Timo Niemelän talliin Oulun kupeeseen Kempeleeseen syksyllä 1983.

Nuorimies Niemelä teki talven hartiavoimin töitä At Riskin kanssa. Ori vertyi starttikuntoon, mutta loisto oli haalennut. At Riskin tavaramerkiksi oli sen kunnian aikoina muodostunut räjähtävä nopeus. Siitä oli jäljellä vain varjo.

Oli aika eläkepäivien. Niitä At Risk vietti Hahtosen tammojen kanssa Tanskassa. Lopulta oriin tie vei 17-vuotiaana Ranskaan.

Suomen radoilla kiersi pitkään At Riskin varsoja, mutta yksikään niistä ei yltänyt isänsä kavionjäljille. Oriin parhaat jälkeläiset olivat tammoja: tanskalaismiljonääri Cikita, Meri-Lapin voitokas At Fallon ja Hahtosen omistuksessa keskipitkällä matkalla SE-vauhtia viilettänyt Desert Queen.

Kun Liirre-Perheenniemi muistelee ”Rikua”, lahjakkainta näkemäänsä ravuria, hänet valtaa kaiho. ”Se oli kuin satua”, luonnehtii hoitaja aikaansa At Riskin rinnalla.

At Risk

• Syntyi vuonna 1977 Harrisburgissa.
• Isä Hickory Pride, emä maineikas periyttäjätamma Ah So.
• Ostettiin Suomeen varsahuutokaupasta 1979.
• Omistaja oli oulunsalolaisen Esko Hahtosen Valtti-Talli.
• Valmentajina toimivat Esa Vasala, Pekka Korpi ja Timo Niemelä.
• Voitti uransa 16 ensimmäistä starttia.
• Kilpaili yhteensä 46 kertaa ja otti 25 ykkössijaa.
• Suurimmat voitot Solvallan Jubileumspokalen sekä kotimaiset Suurmestaruus ja Killerin Eliitti.
• Hyvästeli kaviourat vuonna 1984.
• Muutti kilpauran jälkeen Tanskaan.
• Myytiin 1994 Ranskaan, missä vietti viimeiset vuotensa.
• Yhteensä 203 varsaa, lähinnä Suomessa ja Tanskassa syntyneitä.
• Parhaat jälkeäiset ovat kotimaiset At Fallon ja Risk On sekä tanskalainen Cikita.

Kuvat Anne Liirre-Perheenniemen perhealbumista. Ensimmäisessä kuvassa on At Risk eli ”Riku” hoitajansa Anne Liirren (nyk. Anne Liirre-Perheenniemi) kanssa Åbyssa vuonna 1980. Toisessa kuvassa ovat At Risk ja Pekka Korpi.