Pohjolan Hevosystävät ry 100 vuotta: Hang Fivella oli pieni kiuas, mutta löylyä riitti

Itsenäisyyspäivänä järjestettävien Pohjolan Hevosystävät ry:n 100-vuotisjuhlaravien lähdöt on nimetty Oulun alueen takavuosien tähtiravurien mukaan. Ravien alla esitellään nimikkolähtöjensä sankarihevosia. Artikkelit on julkaistu alunperin Kalevassa keväällä 2020. Tekstit: Antti Pylkkänen

Juuri ennen kuin 1990-luvun alun lama patosi amerikkalaislämminveristen vuolaan tuontivirran maahamme, rantautui sukupuultaan kultainen Hang Five ison rapakon takaa Suomeen. Oriin osti menestyvä kuopiolainen yrittäjä Heikki Korhonen muhkealla kauppasummalla. Korhonen tulisi myöhemmin saavuttamaan suurta menestystä myös raviareenoilla, mutta Hang Fiven kanssa hän ei saanut palasia paikoilleen.

Kun Korhonen luovutti eläväisen Hang Fiven suhteen, oria treenasivat vuorollaan Jan-Erik Nygård ja Pekka Korpi. Amerikkalaishevosilla huimia tuloksia niittäneet taitoniekatkaan eivät onnistuneet saattamaan Hang Fivea starttivalmiuteen saakka.

Oriin uusi omistaja, hämeenlinnalainen Pauli Viinanen, päätti soittaa Pohjois-Pohjanmaalle. Puhelimeen vastannut Matti Soronen ei ollut soittajalle entuudestaan tuttu, mutta Viinanen oli seurannut Sorosen räväköitä edesottamuksia kaviourilla ja tullut vakuuttuneeksi siitä, että liminkalainen olisi oikea treenari murheenkryyniksi muodostuneelle Hang Fivelle.

Haasteisiin tarmokkaasti tarttuva Soronen lupasi ottaa oriin valmennukseensa, varsinkin, kun Viinanen kertoi hevosensa isäksi legendaarisen Nevele Priden.

Nelivuotias Hang Five saapui Limingan lakeuksille juhannusaatonaattona 1991. Valmentaja alkoi perehtyä tulokkaan sielunmaisemaan. Jo ensimmäisen harjoituslenkin jälkeen Soronen julisti kuulolla olijoille: ”Tämä hevonen tulee juoksemaan ison tilin”.

Hang Five oli oriina ronski ja tapaturma-altis. Muuan päivänä Hang Five testasi potkunsa purevuutta rautaiseen aitatolppaan sillä seurauksella, että puikkoluu vaurioitui. Tapaus sinetöi sen, että oriin olisi omalta kannaltaan parempi jatkaa elämäänsä ruunana.

Säntillinen harjoittelu ja reilu ruokinta kantoivat satoa, ja Hang Five alkoi olla valmis kilpakentille. Soronen valmensi Hang Fiveä siten, että lenkeillä oli ruunan oikealla puolella aina toinen hevonen. Hang Five oppi näin vastaamaan ohitusta yrittäville. Ruunan sparraajaa piti monesti vaihtaa kesken treenien, sillä siinä missä Hang Five porskutti menemään, sen kupeella ravanneille tuli väsy.

Kilpauran avaus tapahtui maaliskuussa 1992 Iin Illinsuvannon jääraveissa. Puitteet olivat piirikunnalliset, mutta Soronen nostaa kisan ammattielämänsä sykähdyttävimmäksi hetkeksi.

”Hang Five oli varreltaan vähäinen, se oli pieni ja pyöreä ruuna. Monet miettivät, että miksi se Matti tuo tuollaisen radoille. Kun ruuna sitten Iissä voitti, epäilijöiden suut sulkeutuivat niin, että napsahdus vain kuului”, nauraa Matti Soronen.

Hang Five ei kuitenkaan sukeltanut Illinsuvannolta suoraan menestysputkeen. Seuraavat seitsemän starttia sujuivat alakanttiin ja saivat Sorosen ihmettelemään, että mistä kiikasti.

Syyksi paljastui siitepölyallergia. Tämä muokkasi Hang Fiven loppu-uran kilpailukalenteria siten, että kuntohuippu ajoittui useimpina vuosina syksyyn ja talveen. Allergia-aikoina Soronen vei Hang Fiven kahlaamaan Äimäraution liepeille Oritkarin matalikkoihin. Tätä tehtiin kuutena päivänä viikossa, kellontarkasti tunti kerrallaan.

Kun siitepölyt olivat kevään 1992 osalta laskeutuneet, Hang Five alkoi näyttää oikeaa osaamistaan. Ruuna kisasi pienemmissä raveissa tiuhalla tahdilla ja napsi kärkisijoja liukuhihnalta.

Läpimurto tapahtui Teivon radalla lokakuun alussa. Vastassa oli maan eliittiä Texas Expressin ja To The Gaten johdolla. Hang Five oli kisan kokemattomin osallistuja. Näkymiä synkensi ankara lähtörata kahdeksan.

Soronen ei kuvia kumartanut. Hän karautti Hang Fivella vastaanpanemattomasti alussa keulaan ja lopussa karkuun. Täysosuma tuli niin reilulla erolla muihin nähden, että Sorosella oli aikaa huiskutella terveisiä Teivon ravintolakatsomoon. Hang Fiven voittajakerroin kohosi yli kolmeenkymmeneen.

Sorosen voittajahaastattelut olivat suurta show’ta.

”Taisivat poikien hevosilta bensat loppua”, veisteli Soronen seremoniakehästä.

Erään voiton jälkeen Soronen kuvaili, että vain 152 sentin säkäkorkeuteen kohonneella Hang Fivella oli pieni kiuas, mutta löylyä riitti. Haastattelijan kysymykseen: ”Koska sinusta tuntui, että lähtö voitetaan?”, Soronen vastasi puolestaan ykskantaan: ”Kun ilmoitin hevosen viikko sitten starttiin”.

Hang Five uurasti urallaan 47 voittoa. Joukkoon mahtuivat suurkisojen Käpylä Grand Prix’n, Tammer-ajon ja Joensuu-ajon ykköset. Soronen ja amerikkalaisruuna hitsaantuivat seitsemän kilpakauden aikana tiiviiksi tiimiksi.

Myös pettymyksiä mahtui matkan varrelle. Voittoputkessa kisannut valjakko lähti itsevarmana Örebron valloitukseen. Reissulle kertyi mittaa läkähdyttävät 1 700 kilometriä.

”Riisuin ruunalta etukengät pois ja siitä oli seurauksena laukka. Hang Five teki raville selvittyään hirmujuoksun ja olisi saletisti voittanut ilman tuota hyppyä. Oma töppini harmittaa edelleen”, Soronen pohtii.

Kun Hang Fiven työ radoilla oli vuonna 1998 tehty, ruuna jäi viettämään eläkepäiviään Sorosen ja hänen elämänkumppaninsa Sari Laitisen luokse tutuille Limingan tanhuville.

Tinkimättömänä taistelijana tutuksi tullut rautaruuna joutui 17-vuotiaana nöyrtymään vanhuuden vaivojen edessä. Ikivihreät kaviourat odottivat.

”Kun talutin Hang Fiven viimeiselle matkalle, ruuna kääntyi auton lastaussillalta katsomaan kotitalliin päin ja hirnui. Tallissa olleet hevoset vastasivat. Ne heittivät siinä toisilleen hyvästit.”

Soronen sanoo, että hänen elämänsä hevosen lopettaminen oli raskas päätös.

”Rauhoittavaa piikkiä pistettäessä ruuna painoi väsyneenä päänsä minua vasten. Kyyneleet valuivat sekä miehellä että hevosella.”

Hang Five on haudattu Lumijoelle.

”Sänkyni yläpuolella on Hang Fiven sukutaulu, johon olen teipannut ruunan häntäkiehkuran. Joka päivä silitän sitä ja muistelen Hang Fiveä”, lausuu Soronen.

Hang Five

• Syntyi Yhdysvalloissa 1987. Myytiin varsana Suomeen.
• Isä amerikkalainen mestariravuri Nevele Pride, joka tunnettiin vihaisuudestaan. Oriin tarhassa oli varoituskyltti, jossa luki: ”Nevele Pride will bite!”.
• Matti Soronen (s. 1948) valmensi ruunaa sen koko kilpauran ajan. Hän myös ohjasti lähes kaikki Hang Fiven kilpailut.
• Hoitajana toimi Sorosen elämänkumppani Sari Laitinen. Soronen ja Laitinen ostivat Hang Fiven itselleen ruunan kilpauran loppupuolella.
• Ravasi 163 starttia ja saavutti 47 ykkössijaa. Voittosumma nousi liki 200 000 euroon.
• Voitti vuonna 1996 Käpylä GP:n ja Tammer-ajon. Oli vuonna 1997 Joensuu-ajon ykkönen.
• Ura loppui 1998. Kuoli vuonna 2004, ja haudattiin Lumijoelle.

Ylempi kuva: Vasta varttuneemmalla iällä vauhtiin päässyt Hang Five kaarsi urallaan 47 kertaa voittajaesittelyyn. Amerikkalaisruuna oli Limingassa treenanneen Matti Sorosen valmennustaidon näyte. Kuva: Äimäraution arkisto

Alempi kuva: Matti Sorosen 80-luvun alun menestyjiin kuului Lill Ceder. Hän osti tulisieluisen tamman Timo Eveltä, eivätkä myyjän saatesanat olleet mairittelevat. Tukossa ollut voittoputki kuitenkin aukesi Sorosen opeilla. Kuva: Äimäraution arkisto